Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1911.
Näytelmän henkilöt:
Ranskan kuningas.
Florensin herttua.
BERTRAM, Roussillonin kreivi.
LAFEU, vanha ylimys.
PAROLLES, Bertramin seuralainen.
Useita nuoria ranskalaisia aatelismiehiä, Bertramin asekumppaneita.
Hovimestari, Roussillonin kreivinnan palveluksessa.
Narri, Roussillonin kreivinnan palveluksessa.
Kantapoika.
Roussillonin kreivinna, Bertramin äiti.
HELENA, hänen kasvattityttärensä.
Florensilainen leskivaimo.
DIANA, hänen tyttärensä.
VIOLETTA, | leskivaimon naapureita ja ystäviä.
MARIANA, |
Kuninkaan seurueeseen kuuluvia ylimyksiä, sotaherroja, sotureita y.m.,
ranskalaisia ja florensilaisia.
Tapahtumapaikka osittain Ranskassa, osittain Florensissa.
Ensimmäinen kohtaus.
Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.
(Bertram, Roussillonin kreivinna, Helena ja Lafeu tulevat,
kaikki surupuvussa.)
KREIVINNA.
Kun luovun pojastani, hautaan toistamiseen puolisoni.
BERTRAM.Ja minä täältä lähteissäni, äiti, itken uudelleen isäni kuolemaa; muttaminun täytyy kuulla kuninkaan käskyä, jonka holhotti olen[1] nyt jaalamainen ainiaan.
LAFEU.Teille, armo, kuningas korvaa puolison, — ja teille, nuori herra, isän.Hän, joka aina on niin hyvä kaikille, ei voi olla osoittamattahyvyyttään teillekin, jonka arvo sen herättäisi, jos sitä puuttuisi,pikemmin kuin jäisi siitä osattomaksi, kun sitä niin runsaasti ontarjona.
KREIVINNA.
Mitä toiveita on kuninkaan parantumisesta?
LAFEU.Hän on erottanut lääkärinsä, joiden hoidossa on aikaa kuluttanutparantumisen toivossa eikä muuta sillä voittanut, kuin että aikaa myötenon toivonsakin menettänyt.
KREIVINNA.Tällä nuorella neitosella oli isä, — oi, tämä "oli", mikä haikea sana!— jonka nero oli melkein yhtä suuri kuin hänen vilpittömyytensä;jos se olisi sen verroille kohonnut, niin olisi se tehnyt luonnonkuolemattomaksi, ja kuolema olisi työn puutteesta ruvennut lystäilemään.Kuninkaan tähden soisin, että hän eläisi; se varmaankin olisi kuninkaantaudin surma.
LAFEU.
Minkä nimellinen oli se mies, josta puhutte, armo?
KREIVINNA.
Hän oli kuuluisa ammatissaan, ja täydestä syystäkin: Gerard
Narbonnelainen.
LAFEU.Todellakin erinomainen mies; kuningas aivan äskettäin puhui hänestäihastuksella ja kaipuulla. Hän oli siksi taitava, että voisi eläävieläkin, jos tiede voisi pitää puoliaan kuolevaisuutta vastaan.
BERTRAM.
Mitä, hyvä herra, kuningas sairastaa?
LAFEU.
Pukamaa, hyvä herra.
BERTRAM.
Siitä en ole koskaan ennen kuullut.
LAFEU.
Hyvä, jos siitä ei koskaan mitään kuuluisikaan. — Onko tämä nuori neiti
Gerard Narbonnelaisen tytär?
KREIVINNA.On, herraseni, hänen ainoa lapsensa, ja minun hoitooni uskottu. Toivonhänestä kaikkea sitä hyvää, mitä hänen kasvatuksensa lupaa.Taipumuksensa hän on perinyt, ja se tekee kauniit avut vieläkauniimmiksi; sillä jos oivat lahjat ovat saastaisen mielen verhona,niin kiitokseen liittyy aina surkuttelu; ne ovat puoltajia, mutta