Kirj.
Edgar Rice Burroughs
Englanninkielestä suomentanut
Alpo Kupiainen
Kariston nuorisonkirjoja 47.
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1923.
I. Iss-virralla
II. Vuorten sisuksissa
III. Auringon temppeli
IV. Piilolinna
V. Kaolin viertotiellä
VI. Sankarina Kaolissa
VII. Uusia liittolaisia
VIII. Haaskaluolien läpi
IX. Keltaisen kansan keskuudessa
X. Vankilassa
XI. Runsauden holvi
XII. "Kulje nuoraa myöten!"
XIII. Magneettivipu
XIV. Ratkaisu
XV. Palkinto
XVI. Uusi hallitsija
Iss-virralla
Dorin laaksossa, unohdetun Korus-järven tulipunaisia rantaniittyjäreunustavan metsän pimennossa, Marsin kuiden kiitäessä meteorimaistarataansa alhaalla kuolevan tähden taivaalla, hiivin varovastiaavemaisen hahmon jälessä, joka ilmeisesti liikkui huonoilla asioilla,sillä hän pysytteli huolellisesti synkimpien varjojen peitossa.
Kuuden pitkän marsilaisen kuukauden ajan olin harhaillut kammottavanAuringon temppelin läheisyydessä. Siellä, hitaasti kiertävässäkomerossa, syvällä Marsin pinnan alla virui prinsessani kuin haudassa— elävänä vaiko kuolleena? Oliko kiukkuisen Phaidorin murha-ase osunutrakkaimpani sydämeen? Vain aika antaisi siihen kysymykseen varmanvastauksen.
Minun oli odotettava kuusisataakahdeksankymmentäseitsemän Marsinpäivää, ennenkuin kopin ovi uudelleen joutuisi tunnelin pään kohdalle,jossa viimeksi olin nähnyt iki-ihanan Dejah Thorisini.
Tämä aika oli puolivälissä, tai olisi huomenna, mutta se näky, joka olikohdannut katsettani, juuri ennenkuin tupruava savu sokaisi silmäni jase kapea rako, josta olin nähnyt Heliumin prinsessan koppiin, sulkeutuierottaen meidät toisistamme kokonaiseksi pitkäksi Marsin vuodeksi, olivielä muistissani elävänä ja kirkkaana, himmentäen kaikki sitä ennen jasen jälkeen sattuneet tapahtumat.
Niin selvästi kuin kaikki olisi tapahtunut eilispäivänä näin vieläPhaidorin, Matai Shangin tyttären, vimmastuneet, mustasukkaisen raivonvääristämät kasvot, kun hän tikari koholla karkasi rakastamani naisenkimppuun.
Näin punaisen neidon, Ptarthin Thuvian, hypähtävän väliin estämäänhirmutekoa.
Palavasta temppelistä kantautunut savu oli sitten verhonnutmurhenäytelmän, mutta uhrin parkaisu iskun sattuessa kaikui korvissani.Senjälkeen oli kaikki ollut hiljaista, ja savun hälvettyä oli kiertyväntemppelin kammio, johon kaunotarkolmikko oli teljetty, ehtinyt poisnäkyvistä ja kuuluvista.
Tämän hirveän hetken jälkeen oli sattunut paljon sellaista, johon minunoli ollut kiinnitettävä huomiotani, mutta sen tapahtuman muisto eihäipynyt mielestäni hetkeksikään, ja aina kun vain voin riistäytyä irtiniistä monista tehtävistä, joita minulla oli järjestäessämme uudelleenensisyntyisten hallitusta, senjälkeen kun voittoisa laivastomme jamaajoukkomme olivat nujertaneet heidät, vietin kaiken aikani poikani,Heliumin Carthorisin, äidin kolkon vankilan läheisyydessä.
Mustaihoinen rotu, joka monia miespolvia oli palvonut Marsin epäjumalaa
Issusta, oli joutunut perin sekasortoiseen tilaan, kun olin paljastanut
Issuksen vain katalaksi vanhaksi akaksi. Raivoissaan ensisyntyiset
olivat repineet hänet kappaleiksi.
Ylvästelevän itsehyväisy