Produced by Tapio Riikonen
Ilveilys 2:ssa näytöksessä
Kirj.
Pietari Hannikainen
Teksti perustuu v. 1909 painokseen (kirj. v. 1847).
JUSSI OLUVINEN, ollut talonpoika Oluvilassa
LIISA, hänen vaimonsa
MATTI HÖLMÖNEN, Kylänvanhin ja Kestikiivari Hölmölässä
KATRI, hänen vaimonsa
MARI, heidän palkkapiika
HÖLMÖLÄN KYLÄLÄISIÄ
1. Kohtaus.
JUSSI OLUVINEN, ollut talonpoika Oluvilassa
LIISA, hänen vaimonsa
OLUVINEN. (Tullen Helsingistä kotiinsa.) Voin vedon lyödä, ettei Liisaminua tuntenut. Nähtyään minun, hän juoksi panemaan päällensä. Ken nytvoi sanoa, etten minä ole Herra; ja millainen? Niin hyvä kuin monilukien ja laulaen koulut ja kimnasit ja jotki halki. Isäni ja äitiniminua aina sanoivat tuhmaksi. Vahinko etteivät nyt ole elossa;saisivatpahan hävetä edessäni; vaan mitä? Tuossa näen, Liisa jo tuleeja kirkkovaatteissaan—hahaha!
LIISA. (Tulee ulkoa ja seisattuu ovelle nyykistäen polviansatervehtiessään.)
OLUVINEN. Kumoron Liisapetty!
LIISA, (Itsekseen.) Ah: mikä nuori, kaunis Herra! Varmaan Hovinvieraita? (Kovasti Oluviselle.) Mieheni on poikessa, minä olenyksinäni—ja olen odotellut häntä——
OLUVINEN. Viipyväksi? Hi hi hi!—
LIISA. Ikävöinytki—(hiljaan) Ah mikä lusti Herra! voi jos Jussi—tulisi!
OLUVINEN. (Lähenee Liisaa.) Voi jos Jussi ei tulisi! (antaa suuta
Liisalle, joka katsoo alas.)
LIISA. (Hiljaan) Mikä makia muisku! Ah! Se ei ollut Jussilta.
OLUVINEN. (Tutusti.) Liisa!
LIISA. Mitä? Jussi! Sinä Jussi? Hui! kuin säikähin, kuin luulin——
OLUVINEN. Sen nyt näin, kuin et edes paennutkaan.
LIISA. Niin milloin minä ennen sinua olen paennut?
OLUVINEN. Mutta ethän minua tuntenutkaan.
LIISA. Vielä sanot! ken sinua muut olis tuntenut tuollaisissa? Mutta
Jussi! toellako nyt vaatteesi tuollaiseksi olet muuttanut?
OLUVINEN. Ihan toella, Liisaseni!
LIISA, Mitä? minä en ymmärrä, vain olet sinä hulluna?
OLUVINEN: Sinulla, Liisaa näetsen on liian vähän ymmärrystä. Tilallisnaolimme talonpojat; nyt tilatoina, nyt näetsen elämme Herroiksi;ymmärrätkö sen?
LIISA. Ja syömätä. Voi, voi! Jussi parka! huomeseksi ei ole leivänmurua kotona, ymmärrätkös sinä nyt sen?
OLUVINEN. Sen? Liisa! Sitähän minä olenki tutkinut, ajatellut jaaprikoinut koko poisoloni. Mutta sinä, Liisa, et ole nähnyt muuta, kuintuvasta ulos ja ulkoa tupaan.
LIISA, Vaan jopahan senkin olen nähnyt, ettei ole leivän murua kotona.
OLUVINEN. Sen vaan? Ja paljailla silmilläsiki? Ei eukkoseni! Minänäetsen olen kulkenut halki maailman ja oppinut enemmän, kuin isienisänisät mailman alusta asti.
LIISA. Joko senki olet oppinut: elämään syömätä?
OLUVINEN. Sinä haastat kuin leikatusta lampaan päästä. Kaupungissa,näetsen Liisa, näin minä opin pitävän lehmää sarvesta ja älyn sitälypsävän—viekkauden vaunuissa ja rehellisyyden jalkaisin—totuudenhakkaavan puita ja kavaluuden istuvan valkialla.
LIISA. Voi, voi! Jussi, mitä haastelet