Produced by Tapio Riikonen
Nelinäytöksinen näytelmä
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1903.
PANU, tietäjä.
MARTINUS OLAI, pappi.
JORMA, vanha laulaja.
REITA.
JOUKO, Panun poika.
PANUN EMÄNTÄ.
ILPO.
ILPOTAR, Ilpon sisar.
VOUTI.
PAPIN ROUVA.
KAARINA, palvelija.
RAMPA-RIITAN ÄITI.
RIITTA, hänen tyttärensä.
KARI.
KARITAR, Karin äiti.
ANNIKKI, Reidan sisar, orjatar.
HELUNA, orjatar.
RAJALAINEN, |
KAITANEN, | Kontolaisia.
SAVOLAINEN, |
KAINULAINEN, |
Kontolaisia, Panulaisia, miehiä, naisia ja lapsia.
Kontojärven pappilan tupa. Perällä ovi. Oven vieressä iso sisään lämpiävä uuni, jonka takassa palaa pystyvalkea. Seinillä avattavia ja siirrettäviä luukkuja, luukuissa pieniä laseja ja toisissa kedellä tai hienoilla päreillä täytettyjä reikiä, joista valo heikosti tunkee sisään. Vasemmalla pitkä pöytä, yhdestä puusta halaistu, tyvipuoli leveämpi kuin latva. Pöydällä on paksuja, karkeakantisia kirjoja, ja kuvaraamattu auki telineen päällä. Yhdellä seinällä Kustaa Vaasan kuva, toisella Lutheruksen. Leveät penkit seiniä pitkin.
ROUVA (on ripustanut ryijyn uunin kylkeen. Käy levittämään valkoista
liinaa pöydälle)
Kaarina, tulehan jo, mitä sinä teet siellä ulkona?
KAARINA (tulee kopistellen lunta vaatteistaan)Terveisiä mess—Terveisiä kirkosta—tahtoo aina messuksi mennä—lakasinlunta, on taas pyry ajanut porstuan täyteen.
ROUVAEi se lopu lakasemallakaan… Taivas pimeyttä täynnä, ilma luntaläkähtymäisillään.
KAARINA
Vielä siitä selviää ja valkenee.
ROUVAValenneeko koskaan.—Levitämme, Kaarina, tämän liinan tähän pöydälle jaasetamme tämän raamatun tähän kastemaljan viereen—pane jo vettä siihenvalmiiksi—nythän se on vähän niinkuin alttari.—
KAARINAPuhui taas niin mainiosti pastori kirkossa. Sydäntä oikein sykkyrälleveti. Ei ollut entinen tämän veronen.
ROUVA
Onko tullut paljon väkeä markkinoille?
KAARINAKoko aamun niitä on hiihtänyt ja poroilla ajanut. On saksoja, onVenähen miehiä, on Sunkusta, Vienasta, Savosta… TuliKorpivaaralainenkin miehineen. Vaan se oli vähän merkillinen tapaus:kun kirkkoon mentiin, niin laski alas kirkkoharjulta, vaan miten liesiinä latu riipaissut, vaikka sauvoillaan vastaan karusti, niin ettävaan vähän mustaa päätä näkyi lumipilven sisästä … niin toi sen ihankirkon rappujen eteen ja jos ei olisi pastori ennättänyt rappusillenousta, niin olisi alleen kaatanut, mutta nyt suistui itse suulleenhankeen. Kauheasti kirosi. »Elä kiroo!» huusi pastori ja kättään nosti.»Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!» huusi toinen. »Ei kirosikirkonmieheen pysty!» huusi pastori. Eivätkä ne pysty pastoriin Panunkirot.
ROUVA
Panuko se oli?
KAARINA
Panupa Panu, Korpivaaran Panu, joka toissa talvena taioillaan paransi—
ROUVA
Kenen hän paransi?
KAARINA (vavahtaen)
Ei ketään … ilman vaan…
ROUVA
Kuinka hän olisi taioilla voinut ketään parantaa?
KAARINA
Näkyipähän voivan, voudin emännänkin.
ROUVA
Mikä hänt