Kirj.
Anatole France
Ssuomentanut
O. Manninen
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1907.
Crainquebille.
Putois.
Riquet.
Riquet'n ajatuksia.
Vanhurskaat tuomarit.
Herra Thomas.
Oikeuden majesteetti kaikessa mahtavuudessaan lepää jokaisessatuomiossa, jonka tuomari julistaa täysi valtiaan kansan nimessä.Katukaupustelija Jérôme Crainquebille tunsi, kuinka laki on korkea,kun hänet saatettiin poliisioikeuteen vastaamaan järjestyksenvalvojansolvaamisesta.
Istuttuaan syytettyjen penkille mahtavassa ja juhlallisen hämärässäsalissa näki hän tuomarit, kirjurit, asianajajat virkakaavuissaan,ovenvartian vitjoineen, vahtisotilaat ja väliaitauksen takaa äänetöntenkatselijain paljaat päät. Ja oman itsensä hän näki istumassakorokkeella, ikäänkuin astuminen korkean esivallan eteen itsesyytetyllekin antaisi jonkinmoisen kaamean kunniasäteikön.
Salin perällä, molempien asessorien keskellä istui presidenttiBourriche. Hänen rintaansa ommellut palmunlehdet osoittivathänen akatemiallista oppiarvoaan. Tuomioistuimen yläpuolellakohosi Tasavallan kuvapatsas ja Kristus ristinpuullaan, niin ettäCrainquebillen pään päällä väikkyivät kaikki sekä jumalalliset ettäinhimilliset lait.
Hänet valtasi peljästys eikä syyttä. Ollen vailla filosofillisiataipumuksia hän ei tullut kysyneeksi itseltään, mitä tuo kuvapatsasja ristiinnaulittu merkitsivät, eikä hän ryhtynyt tutkistelemaan,olivatko Jeesus ja yleinen syyttäjävalta sopusoinnussa keskenään. Siinäolisi kumminkin ollut ajattelemisen aihetta, sillä onhan paavillinenoppi ja kanooninen oikeus monessakin kohden ristiriidassa Tasavallanvaltiomuodon ja yhteiskunnallisen lain kanssa. Ja, huomatkaamme —dekretaalit eivät suinkaan ole poistetut. Kristuksen kirkko opettaakuten ennenkin, että laillisia ovat ainoastaan ne virantoimittajat,jotka se itse on virkaan asettanut. Mutta Ranskan tasavalta väittääalinomaa olevansa riippumaton paavinvallasta. Crainquebille olisijoltisellakin syyllä saattanut sanoa:
— Herrat tuomarit, koska presidentti Loubet ei ole voideltu, kumoaatuo Kristus, joka on ripustettu teidän päittenne päälle, teidänpätevyytenne kirkonkokousten ja paavien julistusten kautta. Jokohän on täällä muistuttamassa teitä kirkon oikeuksista tai ei hänenläsnäolollaan ole mitään järjellistä merkitystä.
Johon presidentti Bourriche kukaties olisi vastannut:
— Syytetty Crainquebille, Ranskan kuninkaat ovat aina olleet riidassapaavin kanssa. Guillaume de Nogaret julistettiin kirkonkiroukseen,mutta hän ei luopunut vallastaan sellaisen pikkuseikan takia. Tämätuomio-istuimen Kristus ei ole Gregorius VII:n eikä Bonifacius VIII:nKristus. Hän on, jos niin suvaitsette, evankeliumin Kristus, joka eitiennyt sanaakaan kanoonisesta oikeudesta eikä ollut koskaan kuullutpuhuttavan pyhistä dekretaaleista.
Silloin olisi Crainquebillen ollut valta sanoa:
— Evankeliumin Kristus oli rahvaanmies. Sitäpaitsi hänet tuomittiinrangaistukseen, jota kaikki yhdeksäntoistasadan vuoden ajan ovatpitäneet raskaana juriidisena erehdyksenä. Ja teitä, herra presidentti,en tunnusta päteväksi tuomitsemaan hänen nimessään minulle edesneljänkymmenenkahdeksan tunnin vankeutta.
Mutta Crainquebille ei antautunut mihinkään historiallisiin,valtiollisiin tai yht