Produced by Tapio Riikonen
Novellikokoelma
Kirj.
Werner Söderström, Porvoo, 1889-91.
Werner Söderströmin kirjapainossa.
"Miesten parahia"
Olutta ja härjän heiniä
Kohtuus
Oliko Mikko lurjus
Käypää tavaraa
Lepopäivänä
Rikkaampi kuin Vauhkosen emäntä
Rinni-pahanen
Mattiparka
Maineen uhreja
Nuo Rutakkalan hyvät isännät
Pyhä vala
Harjoittelia
"Suuri palkka"
Vaikeassa asemassa.
"Miesten parahia."
Santeri Harakkaisen mieli kävi oikein hyväksi, kun kaupungin torillatapasi muitakin oman paikkaisia, nimittäin tuon Mielosen Lautamiehen.— Pitäispä mennä tutuksi tekemään ja kyselemään joko Lautamies piankotiinpäin lähtee…
Ja Santeri menikin ystävällisesti hymyillen ja tarjosi kättä.
"No päivää, onpa Lautamieskin tullut kaupunkiin."
"Jassoo, Santeriko se olikin … no päivää päivää." Mielonen seisahtuija antoi kättä. Santeri hymyili ja naurahteli oikein iloisesti. Ei hänkotipaikalla olisi milloinkaan uskaltanut mennä Mieloselle kättätarjoomaan, itse kun oli vaan sellainen, halpa torpparimies jaLautamies taas niitä kunnan mahtimiehiä ja muutenkin miesten parahia.Mutta kuinka lie nyt Santeri rohvaissut itsensä … meni koska menikinkättelemään, koska ei ketään muita tuttavia näkynyt Lautamiehelläkäänseurassaan.
"Joko Lautamies pian kotiinpäin lähtee?" rupesi Santeri kyselemään.
"Pianhan sitä pitää lähteä, ei minulla enää suuria ole asioita."
Santeri innostui esittelemään, että jos yhdessä lähdetäisiin ja kertoi,ettei hänelläkään enää ole muita asioita, kuin ostaa apteekista MikonLiisalle 10 p. Elekseeriä ja Faarin muorille puolen naulaanuuskatupakkaa. Mielonen ilostui, kun Santeri apteekia mainitsi,hänenkin piti tuoman emännälle Lehmän Muusia. Sen asian hän nytSanterin haltuun uskoi.
"No, noo, sitä tulee nyt vaikka kuinka pitkältä!"
Ja Santeri oli oikein riemusta ratketa kun sai Lautamiehen asiaatoimittaa. Sovittiin, sitten yhtymäpaikasta ja erottiin asioillensa.
Santeri kääntyi vielä taaksensa katsomaan… Olipa totisesti oikeinhupaisti tehdä seuraa semmoisen aika miehen kanssa kuin MielosenLautamies… Se on niitä miesten parahia.
Hän kiirehti puodiin, käski panemaan puoli naulaa Venäjänlehtiä jasanoi, että hänellä on kova kiire, kun on yhdessä matkassa MielosenLautamiehen kanssa ja se odottaa häntä.
"Häh? Mielosen Lautamieskö?" kysyi puotipalvelia.
"Niin, tunnetteko te hänet?"
"Kyllä."
"Eikös hän ole aikamies?"
"Saattaapa olla." Ja puotilainen naurahteli. Santeri rupesi kertomaanLautamiehen avuja ja rikkauksia, pyysi lopuksi sikarin suuhunsa. Ei häntuota nyt juuri kaupan tekiäisiksi ajatellut niin pienen kaupan päälle,mutta kun tässä nyt oli niin tutustuttu. Puotilaiset antoivatSanterille sikarin ja nauroivat takapuolella. Sitten meni Santeriapteekiin, rynnisti muita ostajia kauppapöydän edestä syrjälle jatahtoi hänelle panemaan ensin, kun Mielosen Lautamies odottaa.
"Mitä?" kysyi apteekilainen otsaansa ryp