Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Kirjoittanut
Fredrika Runeberg.
Suomensi
Ilta.
Ensimmäisen kerran julkaissut
G. W. EDLUND 1900.
Siv.
Aikyn……………………………..1
Simrit…………………………….9
Manalan neito……………………..19
Salik Sardar Khaanin puoliso………..27
Kielo…………………………….48
Tuulahdusten leikki………………..51
Köynnöskasvi………………………55
Intiaanin nainen…………………..59
Suomenvaimo Saimaanniemellä…………63
Kamtshatkalaisen vaimo……………..70
Hildred…………………………..75
Odaliski………………………….84
Hiljaa lauloi iltatuuli univirttänsä laineelle, joka laskeusi levolle.Koivujen lomasta välkähti auringon luoma pitkä, väräjävä valojuovajärven pinnalla. Ylt'ympärillä seisoivat kukkaset, kastehelmetlehdillään. Hiljaa humisten laskeusi lepo yli maan.
Uinuiko nainen rannalla? Ei hän itsekään tiennyt, mutta unta hän näki.
Hänen vieressään seisoi enkeli. Nainen nousi tarjotaksensa enkelillekukkaa kädestään. Se oli ruusu, ruusu tumma ja hehkuva, mutta lehdillänäkyi vain muutamia harvoja kastepisaroita. Siltä ainakin näytti.
Ankaraksi kävi katse enkelin. "Tunnetko minua?" kysyi hän. "Minä seolen, joka kokoan kaikki naisen sydämen syvyydestä vuotaneet kyyneleet.Niistä tulee helmiä, joilla taivaan saleja koristetaan. Toisetkinenkelit tuovat sinne koristeita: rubiineja synnyinmaan edestävuodatetusta sydän verestä, äidin valvontain ja isänhuolten helmivöitäja moninaisia kalleuksia taivasta varten, kukin laatunsa mukaan. Mutta,vaimo, vitkaan maksat verosi sinä. Katso kuinka harvoja pisaroitaruusulla näkyy. Aikoja on ollut, jolloin sinäkin suoritit täydenmittasi, mutta pitkään aikaan et enään ole sitä tehnyt. Olen ollutkohtaasi kärsivällinen. Nainen, luuletko yksin saavasi veroasi välttää?Riennä kyynelmittaasi täyttämään sinäkin!"
Timanttimaljaan vierivät nyt pisarat ruusulta, mutta voi, ne melkeinkatosivat sen pohjalle, niin vähän niitä oli.
Vavisten lankesi nainen polvillensa. "Valoisa tytär taivaan, armahdamaan heikkoa lasta! Elä ankarasti veroasi vaadi! Jos täytynee munkyyneleillä korvata sydämeni rikkaus, sen kyyneleettömyys, oi, silloinlannistuu sieluni."
"Katso", sanoi enkeli, "mitta on täytettävä, vielä puuttuu paljon."
Vielä kerran vavahti nainen: "Valoisa enkeli, salli mun samota kauttaaikain etsiäkseni kyyneleitä, suo vaeltaani päivän maihin, pohjolanjäihin, salli etsiäni, ehkä löydän jonkun huomaamatta vierähtäneenkyyneleen, jolla voisin mittaani edes osaksi täydentää! Liian vähän olenvielä itse veroa suorittanut, jotta kykeneisin yksin maljaa täyttämään."Hän katsahti ylös lukeaksensa enkelin kasvoista vastauksen, muttasilloin lankesi auringon viimeinen säde värähdellen yli vetten ja sattuihänen silmäänsä. — Enkeli oli kadonnut.
Mutta katso, naisen sydän on etsinyt kätketyt kyyneleet, huomaamattamaahan vierähtäneet. Tahdotko nähdä niistä muutaman, hyytyneen pisaranmaasta pohjolan pimeillä perillä? Ehkä sitten haluat nähdäksesi jonkunpolttavan kuumankin päivän mailta?
Tunturilla raivoaa lumimyrsky. Ei saata ihmissilmä aueta sen pauhaavaapyörrettä katsomaan. Helpompi venosen kulku kautta Jäämeren hurjanaallokon, myrskyn jääkappaleita vaahtona viskellessä, kuin nyt poronmat