VELHOVUORELLA

YKSINÄYTÖKSINEN LAULUNSEKAINEN IDYLLI

Kirjoittanut
Erik Bögh

Suomentanut
Niilo Sala

Ensimmäisen kerran julkaissut
U. W. Telén 1898.
Digitalisoitu vuoden 1914 toisesta,
kielellisesti uudistetusta painoksesta.

HENKILÖT:

MATTI.
RIITTA, hänen tyttärensä.
YRJÖ }
HANNU } talonpoikaiskansaa.
LIISA }
KAARINA }
AKSEL, parooni }
KAARLO, maalari } matkustavaisia.
KUSTAA, tilanhaltija }
Taalalaismiehiä ja naisia.

Tapaus Taalainmaakunnassa.

Kaikki kappaleessa tarvittavat nuotit lauluihin ja tansseihinpianosäestyksen kanssa ovat 13 markalla saatavissa Savolan kirjakaupassaKuopiossa.

Näyttämö kuvaa vuoriseutua. Perä-alalla näyttämön poikitse vuorirotko,Oikealla ränstyneen vesimyllyn katto; sen takana kulkee rotkon ylitsevuoritie porraspuineen. Molemmin puolin kalliota ja kuusimetsää.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Taalalaispoikia ja tyttöjä (piiritanssissa).

LIISA (tanssii piirin keskellä erään taalalaispojan kanssa). HANNU(piirissä toisten joukossa).

*Laulu N:o 1.*

TANSSIKÖÖRI.

Nyt poika murheensa unhotti kai,
Kun sulon kultansa kohdata sai.
Morsiamen sievän kunniaks'
Metsäkin on käynyt vihannaks'
Vanhat ja nuoret
Pois, pois nyt surut sekä huolet!
Tanssi ja laulu
Vaan soikohon ja riemun pauhu.

(Poika, joka on tanssinut Liisan kanssa, poistuu piiristä, jokavähitellen vetäytyy vastakkaiselle puolelle näyttämöä).

LIISA.

Mä metsät etsin ja kentät kuljin
Ja kaihon rintaani koito suljin,
Ma kuljin kauas ja etsin vain
Ja vuotin armasta kultoain.

POJAT.

(tanssivat piirissä Liisan ympärillä).

Oi kuullos immyt, sä armahainen,
Täss' on sun sulhosi kaunokainen,
Hän sua laulain nyt tervehtää
Ja morsiusseppele sulle jää.

(Liisa valitsee poikain joukosta Hannun ja tanssia pitkitetään niinkuinennenkin).

KÖÖRI.

Nyt neito murheensa unhotti kai,
Kun kultans' armahan kohdata sai.
Sulhasen kaunihin kunniaks
Metsäkin käynyt on vihannaks
Vanhat ja nuoret
Pois, pois nyt surut sekä huolet!
Tanssi ja laulu
Vain soikohon ja riemun pauhu.

HANNU (poistuu piiristä, tanssi taukoaa). Kas niin, riittää kerraksi.
Tämä piiritanssi käy ajan pitkään niin väsyttävän ikäväksi.

LIISA. Kyllä kai, Viulu-Hannu! Sinusta lie jo hyväkin aika lopettaatanssi ja saahan se jo loppuakin, sillä olethan ollut ikävissäsi kokoilkkosen illan.

HANNU. Minäkö?

LIISA. Niinpä niinkin, Hannu parka, minä tiedän kyllä, ettei kultakanasiole täällä, ja eihän silloin voi mikään hauskuttaa.

HANNU. Ketä tarkoitat?

LIISA. Vielä kysytkin! Minä näetkös olen pitänyt sinua silmällä jatiedän kyllä, mitä kaikki muutkin tietävät. Kuules, sanonko kultasin

...