E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
F. M. Dostojevski
Suomennos.
Hyvinkäällä,Uus-Uskonnollinen Kustannusliike O.-y.,1917.
Seuraava kirjotelma on otettu Dostojevskin kuuluisasta romaanistanimeltä "Veljekset Karamasoff", jonka hän kirjotti viimeiseksi ennenkuolemaansa. Se on välikohtaus ja esiintyy keskusteluna kahdenveljeksen Ivanin ja Aljooshan välillä. Näistä on Aljoosha nuorempi,kristillinen mystikko, joka on kasvatettu luostarissa. Ivan taas onuudenaikainen materialisti ja ateisti.
Tässä kirjotelmassa, joka on pantu Ivanin suuhun, kuvastuumitä syvällisimpiä mietteitä, jotka koskettavat erityisestiroomalaiskatolisuutta ja sen kirkkojärjestelmää mutta suuressa määrinmyös kaikkia muita kirkkoja, jotka ovat hylänneet Kristuksenalkuperäiset opetukset ja rakentuneet aivan vieraalle, jopavastakkaiselle perustalle. Tässäkin kirjotelmassa, kuten Dostojevskinmuissa teoksissa ilmenee hänen tavaton voimakkuutensa ja hänenajatustensa miltei pelottava syvällisyys.
Kristus inkvisitorin edessä.
Ivan kertoo suunnittelemaansa näytelmää, jossa tapahtuma on sijotettukuudennelletoista vuosisadalle:
"Tälläinen on runoelmani:
"Kristus esiintyy näyttämöllä. Viisitoista vuosisataa on kulunut siitäkun hän erosi maan päältä, luvaten kerran palaavansa 'suurella voimallaja kunnialla', viisitoista vuosisataa on kulunut siitä kun lausuttiinsanat: 'Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä yksikään, ei edes taivaanenkelit vaan minun isäni yksin'. Mutta kristikunta yhä häntä odottaa…
"Se odottaa häntä samassa vanhassa uskossa ja samoin tuntein. Niin,vielä suuremmalla uskolla, sillä viisitoista vuosisataa on jovierähtänyt siitä kun viimeinen merkki taivaasta annettiin ihmisille.
"Ja luottavaista sydäntä sokea usko tyydyttää vaan taivas merkkiä ei anna.
"Tosin me kaikki olemme kuulleet ihmeistä, joita on tehty senkinperästä kun ihmeitten aika ainiaaksi poistui. Meillä on ollut ja onvielä pyhimyksiä, joiden uskotaan salaperäisellä voimalla parantavan;ja jos voimme uskoa elämäkertain kirjottajia, on näiden pyhimystenjoukossa sellaisia, joita taivaan kuningatar omassa personassaan kävitervehtimässä. Mutta saatana ei nuku ja ensimäiset epäilyksen idut, yhäkasvava epäusko tuollaisiin ihmeisiin oli alkanut jo 1500 luvullaversoa kristikunnassa. Juuri tähän aikaan uusi kauhistuttavakerettiläisyys ensiksi esiintyi Pohjois-Saksassa [Luteruksenuskonpuhdistus]. Suuri tähti, 'loistava niinkuin tulisoihtu… lankesivesivirtoihin… ja ne kaikki tulivat katkeriksi'. Tuo kerettiläisyyssuoraan kielsi ihmeiden todellisuuden. Mutta ne, jotka olivat pysyneetuskollisina, uskoivat sitä palavammin. Ihmiskunnan kyyneleet nousivatVapahtajan luokse niinkuin ennenkin ja kristitty maailma odotti häntäyhtä luottavasti kuin konsanaan. He rakastivat häntä ja toivoivathäneen aivan niinkuin monet olivat tehneet ennen heitä…
"Monen vuosisadan aikana oli heikko luottavainen ihmiskunta häntärukoillut ja hartaalla uskolla ja palavuudella huudahtanut: Kuinkakauan, oi Herra, sinä pyhä ja tosi, vielä viivyt tulemasta? Monenpitkän vuosisadan aikana on turhaan häntä kutsuttu, mutta viimein häntyhjentymättömässä laupeudessaan suostuu heidän rukouksiinsa… Hänpäättää, että taas kerran, vaikkapa vain lyhyeksi hetkeksi, kansa —hänen kauan kärsinyt, kiusattu, synnillinen, mutta kuitenkin rakastavaja lapsimielinen,