Produced by Tapio Riikonen
Kolmilohkoinen näytelmä
Sisältävä 7 kuvausta viidessä näytöksessä
RUDOLF KNEIFEL'in saksaksi kirjoittama
E. J. Dahlberg'in suomentama
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,1863.
Martti Miettinen, rikas talonpoikainen leskimies.
Kalle, Martin poika.
Hanna, emäntäpiika Martin talossa.
Olli Miettinen, Martin veli, kuleksiva viuluniekka.
Laura, Ollin tytär.
Neilikka, vallesmanni.
Lotta, sen tytär.
Pullonen, Martin naapuri.
Turunen, kyläkunnan soittoniekka.
Aro |
Jaakko | Martti Miettisen renkiä.
Leena, piika.
Anni, vanha leski.
Paukku, sotamies. |
Risto, räätäli | Olli Miettisen
Amos, metsän vartija | nuoruuden aikuisia
Lassi, mylläri Neilikan myllyllä | ystäviä.
kyläläisiä, soittoniekkoja ja nuorta väkeä.
Ensimäinen lohko.
Viuluniekan kotiutuminen.
(Kahdessa näytöksessä.)
Ensimäinen näytös.
[Martin talo. Näytelmä sillan perällä on korkea piste-aita ja siinäportti keskellä. Oikealla puolen (näyttäjöistä päin katsoen, niin kuinoikea ja vasen tässä aina merkitään) asuinhuoneen ovi. Huoneen japortin välillä on korotettu istuinpötykkä soittoniekkoja varten.Oikealla puolen edustata penkki, vasemmalla toinen sekä pöytä japöydällä kukka-vihkoja maljakoissa. Huoneen seinä, varsinki ovenpielet, soittoniekkain istuimen kaiteet, portin pielet ja päällys ovatkukkakiertämillä koristetut; portin päältä näkyy vaakunoita.]
Ensimäinen kohtaus.
(Aro istua nuukottaa oikean puoleisella penkillä eteensä katsoen. Jaakko, Leena ja muut palvelijat lopettamaisillansa soittoniekkain istuimen koristelemista. Hanna, sievä tyttö talonpoikaisissa vaatteissa, tulla hyöpsyttelee huoneen ovesta.)
Hanna. Joko saatte valmiiksi? Hyvä! Kas tuo on isännälle mieluista.Sanoppas Jaakko oletteko ennen milloinkaan tässä talossa ollessanneisännän syntymäpäivänä koristelleet seiniä näin juhlallisesti?
Jaakko. En minä suinkaan muista. Se täytyy myöntää, että sinä somatasiat hyvästi ymmärrät, (hymyilee.) Mutta työnhän isäntä osaakiittääkkin tuota sievää ja suloista Hanna neitsyttänsä.
Hanna (oletellen). Mitä sinä hulluttelet semmoisia puhuen. Senki satakertaa saan minä kuulla olevani isännä mielestä sievä ja suloinen. Mitäminä sille taidan, jos — (keksii Aron, keskeyttäin). Mutta olkootpahanpilapuheet sillänsä, menkäätte nyt kyökkiin ja kellariin katsomaan,ettei mitään puuttuisi vierasten tullessa. (Tähän asti ovat näyttäjätoleksineet perällä. Palvelusväki menee nyt pois).
Hanna (tultuansa äänettä esiin). No, Aro?
Aro (nousten ylös ikään kuin unesta havaittuansa). Ka, mitäs nyt?
Hanna. Mikä sinulla taas on mielessä?
Aro (katsoo ihastuksissaan). Sinä, — aina sinä olet mielessäni!
Hanna (hykähtäin). Ajattele ennen sitä, että kaikki oli juhlan alkaessajärjestyksessään. Eihän täällä vielä näy olevan viiniäkään.
Aro. Näyt jo luopuneen kaupunkilaisvaatteistasi. Se se tekee minutsangen onnelliseksi. Olen jo niin kauvan pyytänytkin sinua jä