E-text prepared by Tapio Riikonen
Runoja
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1917.
Suven sointuja.
Juhannusiltoja.
Serenaadi.
Halla.
Syys.
Jäähyväiset.
Koskilla.
Kosken kohinoita
1. Kerran laulun kuuli lapsonen.
2. Ihminen kuinka on pieni.
3. Ei onni ole kiilto auringon.
4. Ystävän kuolinvuoteen ääressä.
5. Aallon tuoda, toisen viedä.
6. Viisahat vanhat porttien pielissä istuu.
Kotikaupunki.
Rouva Riccardini.
Fredrikson.
Kuljeksiva laulaja.
Donna Velata.
Onni.
Olis vierellä hän…
Pieni kuutamolaulu.
Mitä toivoisit —?
Punahilkka.
Kerran kesässä.
Kaks yksinäistä.
Tornionjoen tuolta puolen.
1. Säivi.
2. Metsäpirtti.
3. Erojuhla Pyynyssä.
Suven sointuja.
1.
Myrsky viuhuu. Ryskyen kaatuvat metsien puut. Salamat sinkovat ilmojen halki. Virran laineet lentävät. Pärskyvät paasien kylkiin. Vapisevat ilmojen pielet. Repeää mustien pilvien peittämä taivas, tulta syöksyy halkeamasta, keltaisten liekkien kieli kuin kultaisen miekan terä.
Pitkäisen jylinä käy. Ja tuuli ulvoo, huokaa, huutaa niinkuin parkuisi hullujen parvi, soisi sieluton kirkaisu yöhön: sanatonta tuskaa ja murhetta mieletöntä. Kunnes taas jylinään hukkuvat äänet muut ja välähtää taivahan tulinen säilä.
Tunnit vierivät verkkaan, kaameat kauhun tunnit, täynnä pelkoa, ankeaa ahdistusta. Vuoteilla valvovain nousevat hartaat huokaukset kohti taivasta, halki pilvien synkkäin, tummain, läpi salamanvälkkehen tulentuiskun eteen valtaistuimen Elon ja Kuolon Herran, anoen auvoa, lohdutusta, sielun hädästä pelastusta. Tuskan hikeä, kätten vääntelyitä, lapsuususkojen muistonsirpaleita…
Tärähtää maa, kumahtavat ilmojen äärettömyydet. Salaman sinisin välkkehin vastaus piirtyy kuparinkiiltoista pilven päärmettä pitkin tulikirjaimilla:
"Mato maan, tunnetko tahtosi voimattomuuden?"
2.
Öisen kauhun jälkeen koittaa päivä,
Huomen tyyni, kirkas, kastekiiltoinen.
Ruskohohtein loistaa pilven häivä,
Nousee lakoon lyödyt korret peltojen.
Lintukuoro virret virittääpi,
metsä havahtuu ja latvat humajaa.
Huomenkiiltoon kauhu häviääpi,
onnen aalloissa jo kylpee tuore maa.
Niin on leyhät lännen tuulahdukset,
pihan pihlajista kukkain lemu käy.
Niin on kaukana jo huolten huokaukset,
kuolon varjoa ei auringossa näy.
Kultasiipi perhot karkeloipi,
kimalaisten lauma parveilee.
Metsätieltä paimenlaulu soipi,
sanat kaiku kauas kantanee…