Kirj.
Eva Hirn
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1922.
I. Junamatka.
II. Kirjeenvaihtoa.
III. Salapoliiseja.
IV. Rahahuolia.
V. Kuumetta.
VI. Loma-aika.
VII. Urheilua.
VIII. Pulassa.
IX. Jeren kaupunginmatka.
X. Merkkipäivä.
XI. Viimeiset ajat.
— Junassa tulee merikipeäksi, kun matkustaa kotoa pois. Muuten eikoskaan.
— Kun on ikävä, niin tuntuu kuin vatsa olisi aivan tyhjä. Ilmakaan eipidä suolenseiniä erillään toisistaan.
Kaksi valkotukkaista poikaa puheli istuen vieretysten kolmannen luokanpenkillä.
Vastapäätä istui keski-ikäinen neiti, joka nyt puuttui poikienkeskusteluun.
— Minne pojat matkustavat?
— Helsinkiin kouluun. Me asutaan Karjalohjalla, jossa isä onmaanviljelijä ja eläinlääkäri, minun nimeni on Sakari Uski ja tuotoinen on Seppo Uski ja me ollaan 13-vuotiaita, vastasi lyhempipojista. Sanat sujuivat kuin ulkoläksy.
— Enhän minä, poikaseni, kysynyt tuota kaikkea, sanoi neiti.
— Paras antaa heti tulla koko jorotuksen, aikaa myöten saa kuitenkinvastata kaikkiin näihin kysymyksiin. Minua kutsutaan Sarriksi, muttaäiti lausuu ärrät niinkuin kahvimylly jyrisee, kun sillä jauhaaherneitä. Luulisi äitiä ranskalaiseksi, vaikka hän on vain Jääskestä.Meidän kotimme nimi on Varpuniemi, ja viimeiset kiinnitykset maksettiintässä kuussa, niin että isä huokaa helpotuksesta, ainakin kokosyyskuun, paitsi öillä, jolloin hän kuorsaa, samalla tavalla kuin äitilausuu ärrät.
— Kylläpä sinulta puhe sujuu, hymyili neiti.
— Minä olen Aaron, joka puhuu, Seppo on Mooses, jolla on kankea kielija huono puheenlahja.
— Jolla on viisautta ja joka johtaa tärkeissä asioissa, lausui Sepporauhallisesti. — Sitäpaitsi minä puhun selvää suomea, kun vain saanpuheenvuoroa sinulta.
— Teidät oppii erittäin hyvin erottamaan, vaikka olette noin toistennenäköisiä, tuumi neiti.
— Seppohan on puolipäätä pitempi minua. Se tulee siitä, että hänelläon ruskea syntymämerkki rinnassa ja pää tähtää aina ylöspäin, jottasilmät pääsisivät etemmäksi siitä rumasta merkistä, sanoi Sarri.
— Sarri, sinä olet halpamainen, minä en kerro koskaan kenellekään,että sinä juoksit pakoon lehmiä viime vuonna, sanoi Seppo.
— Syökää omenia, kiltit pojat, tässä on kaksi kummallekin, sanoi neitihätääntyneenä.
Pojat nousivat seisomaan ja kumarsivat kohteliaasti, haudaten hampaansaja ikenensä omeniin.
— Sitäpaitsi meidät erottaa kulmakarvoista, jatkoi Sarri. — Onharmillista, kun kaksoset ovat aivan toistensa näköisiä. Ihankuin olisi kaksi apinaa ja yksi ihminen. Sitävarten me laitettiinkulmakarvat erilaisiksi.
— Mitä, ovatko teidän kulmakarvanne keinotekoiset?
— Minä leikkasin ne pois nahkaa myöten kahdeksan kertaa ja sitten netulivat tuuheiksi ja vähän tummemmiksi kuin Sepon. Eikös Seppo olekinvähän haalistuneen näköinen?
— Tosiaankin, teidän kulmakarvannehan ovat aivan erilaiset.
— Niin, ne ja pituus ja kieli.
— Seppeli, älä potki eväskoria. Me kutsutaan Seppoa Seppeliksi,kun se kerran laittoi ilmalaivan ja sitoi kissan nenäliinalla senalle ja laski lentämään. Ja ilmalaiva lensi uuninpiipun ta