E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1915.
Heinäjärvi, yksi Pohjois-Savon pienimmistä järvistä, saapi vetensä"taivahan teitä" myöten: lumihiutaleina ja vesipisaroina. Siinä ei oleavarampaa vettä, selkää, ainoastaan kolme lahdelmaa. Eteläisin näistä,Etelälahti, on suurin, ja sen kahden puolen ovat kylän huomattavimmattalot ja niiden pellot. Toinen lahdelma on luodetta, kolmas koillistakohti. Niiden rannoilla ovat kylän niityt.
Koillislahden puoli on korkeampaa maata. Siellä oli ainoastaan yksipieni talo, järven puoleisella rinteellä. Sitä ympäröi kolmeltapuolelta havumetsät. Talon nimi oli Kivimäki. Se näkyi sieltäkaikkiin muihin kylän taloihin, näkyipä Etelälahden päitse menevällemaantiellekin, jos huomasi katsoa, mutta harva sen huomasi, ja vieläharvemmat tiesivät, ketä tuolla talossa asui.
Etelälahden rantatalot olivat suurempia. Pari kolme niistä kuuluirikasten kirjoihin. Itäisellä rannalla olevaa Naurisharjua pidettiinrikkaimpana ja sen isäntää, Nevalaista, kyläkunnan viisaimpana.
Siinä maineessa oli ennen pidetty Naurisharjun vastapäätä olevaaHyttilän taloa ja siinä asuvaa Hyttisten sukua. Sen maine oli kuitenkinviime aikoina kärsinyt, kun viimeksi kuollut isäntä yli kuudenkymmenenikäisenä leskimiehenä nai nuoren ja köyhän palvelusihmisen. Eihänsellainen naimiskauppa soveltunut sille, joka tahtoi kuulua rikastenja viisasten kirjoihin. Niin ajatteli moni, ja naapuri Nevalainen olisanonut sen kihlausaikana Hyttiselle itselleenkin. Mutta tämä oliselittänyt ottavansa, vanha mies, itselleen hoitajan, kun tyttäretolivat jo naimisissa eikä ollut miniätäkään. Naapuri oli tyytynytselitykseen, vaikkei hän myöntänytkään mitään kauppaa viisaastitehdyksi, josta ei tullut rahallista voittoa.
Naapuri Nevalainen oli solminut ainoastaan yhden naimiskaupan, mutta seolikin edullinen. Sen sijaan hän oli tehnyt monen monta maankauppaa,ostanut pakkohuutokaupoista ja sitten niitä voitolla myynyt taivaihtanut. Hän ei ollut kateellinen, vaan toivoi, että parhaat naapuritja sukulaiset toimisivat samalla tavalla, ja oli valmis heitä neuvoillaja rahallakin auttamaan. Niinpä hän kymmenisen vuotta aikaisemmin olipuuhannut toisessa kylässä asuvan sisarensa pojan Kivimäen ainoalletyttärelle mieheksi, joka sitten vanhan Kivimäen isännän kuoltua tulivarsinaiseksi isännäksi. Hän oli toivonut, että sisarenpoika muistaisitehdyn hyväntyön ja isännäksi päästyään vaihettaisi Kivimäen tilanenolleen karjanlaitumeksi. Mutta siinä suhteessa eivät Nevalaisensuunnitelmat toteutuneet.
Lähinnä Kivimäkeä, luoteisen lahden toisella rannalla, oli rappeutunutPorraspuron talo. Sen oli ennen omistanut eräs Lipponen, joka vanhoillapäivillään köyhtyi. Talon osti pakkohuutokaupasta Nevalainen jaantoi sen vanhan, ahkeran työmiehen, Kurkisen viljeltäväksi. Tälläoli aikamies poika, ahkera ja siivo, jota pilkkakirveet nimittivät"Siivo-Simoksi". Nämä "ahkerat ja siivot kurjet", kuten heidän yhteinenarvonimensä kuului, kyntivät Porraspuron peltoja niinä vuosina, jolloinNevalainen odotti vanhan Kivimäen isännän kuolemaa, jolloin oli sopivaaika mennä puhumaan sisarenpojalle vaihtokaupasta. Mutta kun tuo sopivaaika joutui, vaatikin sisarenpoika Porraspuron kaikkine niittyineen javielä tuhansittain päällisiä, vaikka eno oli suunnitellut, että hänentäytyi saada päällisiä, tai ainakin yksi niittylohko itselleen. Niinjäi vaihtokauppa tekemättä ja Kivimäki säilyi joutumasta NaurisharjunNevalaisen karjakartanoksi.