Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe
E. Nervander
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Otava 1903.
Alkulause.
Monta vuotta sitten julkaisin suomeksi joitakuita kirjasia nimellä:"Honkain tarinoita", "Uotilan isäntä" sekä "Katri. Kertomus17:vuosisadalta", jotka eivät silloin vielä olleet ilmestyneet ruotsiksija joista muuan ystäväni puki kaksi ensinmainittua erittäin huolelliseensuomenkieliseen asuun.
Siitä lähtien on monta kirjoitustani ja kaunokirjallista pikkukyhäystänijulkaistu yksin ajoin suomeksi ja ruotsiksi, mutta olosuhteiden vuoksiei näin ole käynyt niiden kaikkien.
Nyt on haluni palanut julkaisemaan tämän pienen kokoelman vaatimattomiakertomuksia, joista moni vasta nyt on suomennettu, toisia taas olenjulkaissut tilapäistä salanimeä käyttäen, ja minua ilahuttaisi, jossuomalaisten kotiemme nuoriso niitä kohtaan osottaisi hiukankaan sitäsuopeutta, mikä varhaisemman polven neitosten ja nuorukaisten puoleltatuli nuoruudenaikaisten kyhäysteni osaksi.
Tekijä.
Jouluvieraita
Jouluaatto oli käsissä. Oli nyt aamupuoli tuota lapsuuden ja kodinihanaa päivää.
Pienessä kodissa, joka, kappaleen matkaa kirkonkylästä sijaiten, olikahden vanhan, naimattoman sisaren hallussa, puuhaili vanhempi heistä —hänen nimensä oli Hedda — tyynesti ja rauhallisesti hienoksisiistityssä keittiössä, jonka porstua erotti kahdesta asuntohuoneesta.Hän oli par'aikaa uunista nostamassa kahta paistinlevyä, täynnämantelikiekuja, jotka jo olivat alkaneet vaaleanruskeaan vivahtaa jatäyttivät huoneen hyvällä hajulla.
Ladottuaan leivokset kahdelle isolle posliinivadille jäähtymään, panihän niistä yhden kristallilautaselle, jonka hän otti hyllyltäpoistuessaan keittiöstä, ja astui sisarten vierashuoneeseen, saliin,joka ulottui koko rakennuksen poikki. Salissa oli akkunat niin hyvinitään kuin länteen, niin aamu- kuin ilta-aurinkoa päin.
Huone oli yksinkertainen ja jotenkin tilava. Se herätti tulijassahiljaisten muistojen tunnetta, tunnetta, jonka ainoastaan kauvan jahuolella säilytetyt, vanhan, ennenaikaan hyvinvoivan kodin kalleimmat jarakkaimmat perinnöt voivat ympäristöönsä kätkeä. Käyräviivainenpiironki, jota koristivat pronssiset rokokohelat ja samasta metallistavaletut leijonanjalat sekä harmaankirjavasta marmorista veistetty laaka;pöytäkello, joka muodoltaan oli puunjuurelle rakennetun mehiläispesännäköinen; pari kynttiläjalkaa keltaisesta marmorista, jotka olivatpienten korinttilaisten pylvästen muotoisiksi muovaellut; muutamatvanhasta kullatusta hopeasta valmistetut hajurasiat sekä pari muutapikkukapinetta näyttivät kaikki tahtovan todistaa, että olivatomistajattarilleen olleet liian rakkaiksi käyneet voidakseen edeshätätilassa siirtyä heidän käsistään. Kullattuihin puitteihin sovitettuja ylinnä muinaisaikuisella otsamaalauksella somistettu, keskikokoinenseinäpeili siroine helmikoristeineen, joka peili oli salin seinääkaunistamassa molempien itäpuolella olevien akkunoitten välillä, puhuisekin samanlaista kieltä. Pieni sohva ja mahonkituolit, jonkunlaiset,hyvin mataloilla sivunojilla varustetut taburetit, jotka olivatpäällystetyt viheriällä, kiiltäväksi kirjaillulla villavaatteella,näyttivät nekin sangen muhkeilta, samoin kuin uutimet ja sisähuoneeseenvievän oven verho, joka riippui nuorasta pronssirenkaissa, kaikkisamanlajista kestävää tamastikangasta. Ainoas