Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen
and PG Distributed Proofreaders
Kirj.
Leo Tolstoi
Tekijän luvalla suomentanut Arvid Järnefelt
1900.
Joukkokunta, jonka mukana Maslova matkusti, oli jo kulkenut noin viisituhatta virstaa. Permiin asti Maslova matkusti rautatietä jahöyrylaivalla rikoksentekijäin seurassa, ja vasta tässä kaupungissaNehljudofin onnistui saada hänet siirretyksi valtiollisten joukkoon,kuten Bogoduhofskaja, joka matkusti samassa joukkokunnassa, oli hänelleneuvonut.
Matka Permiin asti oli ollut sangen raskas sekä ruumiillisessa ettähenkisessä suhteessa. Oli ahdasta, likaista ja paljon syöpäläisiä, jotkaeivät antaneet mitään rauhaa, ja henkisesti taas oli yhtä paljon haittaamiehistä, jotka syöpäläisten tavoin vaihtuivat jokaisessamajoituspaikassa, mutta olivat yhtä tungettelevaiset ja tarttuvaisetjoka paikassa, eivätkä antaneet mitään rauhaa. Mies- ja naisvankien,vartijain, sotamiesten keskuudessa olivat irstaiset tavat niinjuurtuneet, että jokaisen ja erittäinkin nuoren naisen täytyi ollaalituisesti varuillaan, ellei hän tahtonut käyttää nais-asemaansaedukseen. Ja tämä alituisen pelon- ja taistelunalaisuus oli hyvin raskaskantaa. Maslova oli erittäinkin hyökkäysten uhrina sekä ulkonaisenviehättävyytensä että kaikille tunnetun entisyytensä vuoksi. Kun hän nytehdottomasti torjui jokaisen miehen ahdistelemisia, pitivät nämät sitäloukkauksena ja olivat hänelle suutuksissaan. Hänellä oli kuitenkinvähän apua siitä, että Fedosja ja Taras olivat läheisyydessä. Taras olisaanut tietää, että hänen vaimoansa ahdisteltiin; hän oli sentähdenpyytänyt päästä vangituksi voidakseen puolustaa tätä, ja matkusti nytNishninovgorodista saakka vankina rikoksentekijäin joukossa.
Siirtyminen valtiollisten joukkoon paransi Maslovan aseman kaikissasuhteissa. Puhumattakaan siitä, että valtiolliset olivat paremminsijoitetut, saivat parempaa ruokaa ja vähemmän raakuutta osakseen,parani hänen asemansa vielä siinäkin, että noista miestenahdistelemisista tuli loppu, ja hän saattoi nyt elää ilman että hänellejoka hetki muistutettiin sitä entisyyttä, jota hän nyt niin halusiunohtaa. Mutta tämän siirtymisen pääetu oli siinä, että hän tutustuimuutamiin henkilöihin, joilla oli häneen suuri ja mitä jalostuttavinvaikutus.
Majoituspaikoissa oli Maslovan lupa sijoittua valtiollisten kanssa,mutta matkustaa hänen piti rikoksentekijäin seurassa, koska hän ei ollutmitenkään sairas. Näin hän oli kulkenutkin aina Tomskista asti. Yhdessähänen kanssaan kulki, niinikään jalkasin, kaksi valtiollista: MariaPavlovna Stshetinina, tuo sama kaunis lempeä- ja pulleasilmäinen neiti,joka oli ihastuttanut Nehljudofia, kun tämä oli ollut Bogodubofskajaatapaamassa, ja vielä eräs Jakutin piiriin lähetetty Simonson, se samamusta, pitkätukkainen mies, jolla oli silmät niin syvällä otsan alla jajonka Nehljudof niinikään oli samassa tilaisuudessa huomannut. MariaPavlovna teki matkaa jalkasin sen johdosta, että oli luovuttanut omanvankkuripaikkansa eräälle raskaudentilassa olevalle naisvangille;Simonson taas sen johdosta, että hän piti vääränä käyttää hyväkseensäätyoikeuksia. Erillään muista valtiollisista, jotka tulivat myöhemminvankkureilla, läksivät nämä kolme liikkeelle rikollisten kanssa varhainaamulla. Näin tapahtui myöskin viimeisestä majoituspaikasta lähdettäessäennen suurta kaupunkia. Joukkokunnan oli vastaanottanut uusivartioupseeri.
Oli varhainen, sateinen syyskuun aamu. Milloin tuli lunta, milloin