Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders
Pikakuvia
Kirj.
1909.
SISÄLLYS:
siv.
Esisana……………………………………………. 7
Elias Lönnrot………………………………………. 9
A. Oksanen…………………………………………. 27
Aleksis Kivi……………………………………….. 43
Yrjö Koskinen………………………………………. 63
Kaarlo Bergbom……………………………………… 73
Suonio…………………………………………….. 83
A. Meurman…………………………………………. 93
Pietari Päivärinta…………………………………. 103
J.H. Erkko………………………………………… 119
Kaarlo Kramsu……………………………………… 137
Arvi Jännes……………………………………….. 153
Paavo Cajander…………………………………….. 163
Juho Reijonen……………………………………… 173
Robert Kiljander…………………………………… 185
Minna Canth……………………………………….. 195
Juhani Aho………………………………………… 215
Arvid Järnefelt……………………………………. 241
Santeri Ivalo (Ingman)……………………………… 257
Kasimir Leino……………………………………… 271
Teuvo Pakkala……………………………………… 289
Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme.. 297
Näiden pikakuvien tarkoitus on mahdollisimman lyhyessä ja suppeassamuodossa esittää eräitä näkökohtia suomenkielisen kirjallisuudenkehityskulusta, katsottuna maamme yleisen henkisen viljelyksen taustaavasten ja jossakin määrin myös saman-aikaisia europalaisia virtauksiamieleen johdattamalla.
Niiden tarkoitus ei siis suinkaan ole olla mitään tyhjentäviäluonnekuvia asianomaisista kirjailija-personallisuuksista, vaanainoastaan ilmiö ilmiöltä seurata eräitä ääriviivoja, joiden sisälläsuomenkielinen kaunokirjallisuus Kalevalan ilmestymisestä nykypäiviinsaakka on kasvanut ja kehittynyt. Kirjoittaja on valinnut pikakuvienmuodon siksi, että hän sen kautta on luullut saavansa parhaiten esillekäsityksensä suomenkielisestä kirjallisuudesta yleensä ja eritoten sitäelähyttäneistä aatevirtauksista.
Käsitän kirjallisuuden, samoin kuin kaiken inhimillisen toiminnan,olevan aina elimellisessä yhteydessä ympäröivien henkisten jaaineellisten olosuhteiden kanssa, joskaan meidän puutteellinen järkemmeei voi nähdä päästä päähän sitä syiden ja seurausten sarjaa, joidensuoranainen, mekaaninen tulos se on. Koetan näiden pikakuvien kauttaosoittaa, mitä teitä kirjallisuutemme yllämainittuna ajanjaksona onkulkenut ja mistä aineksista se tällä hetkellä on kokoonpantu.
Tätä tarkoitusta varten taas on välttämätöntä alituisesti ja yht'aikaapitää silmällä noita kaiken kirjallisen toiminnan kolmea suurtaalkutekijää: ajanhenkeä, kansanhenkeä ja kunkin kirjailija-yksilönerikoista luonteenomaisuutta.
s. 9/4 1802 k. 19/3 1884.—De Wäinämöine, priscorum Fennorum numine(1827), Kantele taikka Suomen kansan sekä vanhoja että nykyisempiärunoja ja lauluja 1-4 (1829—31), Om finnarnas magiska medicin (1832),Kalevala (1835, 1849), Mehiläinen (1836—1837, 1839—1840), Suomalaisentalonpojan kotilääkäri (1839), Kanteletar (1840), Suomen kansansananlaskuja (1842), Suomen kansan arvoituksia (1844), Kokeitasuomalaisessa laulannossa (1845), Ruotsin, Suomen ja Saksan tulkki(1847), Oulun viikkosanomia (1852—53), Om det nordtschudiska språket(1853), Über den Enare-Lappischen Dialekt (1854), Neuvoja erästenjäkäläin käyttämisestä ruuaksi (1857), Om ursprunget af Finnarnes Hiisi(1858), Suomen kasvisto (1860), Lainopillinen kä