Kirj.
Edgar Rice Burroughs
Englanninkielestä ("The Girl from Hollywood") suomentanut
Alpo Kupiainen
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1924.
Löyhän liuskasaven peittämää mäenrinnettä laskeutui varovasti kaksiratsua. Edellä oleva kookas, kastanjanruskea ori tipsutteli kylkipuolittain edellä alaspäin, pudistellen maltittomasti päätäänja pärskyttäen vaahtoa ratsastajansa flanellipaidalle. Oriinselässä olevan miehen jälessä ratsasti tyttö vaaleamman värisellä,kaunismuotoisella raudikolla, jonka laskeutumistapa ei tosin ollut niinuljasteleva, mutta sitä turvallisempi, sillä se liikkui verkkaisemminja pahimmissa kohdissa jännitti kaikki jalkansa eteenpäin ja liukuialas joskus melkein istuen maassa.
Mäen juurella oli kapea, tasainen kaistale. Sitten sulki lähes kahdenja puolen metrin levyinen, jyrkkä-äyräinen puro kaukaisille vuorilleloivasti kohoavan cañonin eli jokirotkon toiselle puolelle vieväntien. Mies pysäytti hevosensa vierun alareunaan ja odotti, kunnestyttö oli vahingoittumatta saavuttanut hänet; sitten hän pyöräyttiratsunsa ympäri ja antoi sen ravata puroa kohti. Kuuden metrin päässäsiitä hän päästi suitset höllälle ja hoputti hevostaan. Hevonen lähtinelistämään, kimmahti ilmaan puron partaalla ja hyppäsi sen ylitsevaivattomasti ja keveästi kuin lentäen.
Tyttö tuli miehen perässä, mutta hänen ratsunsa lähestyi puroa hurjaakarkua — ei samanlaista malttavaa, tasaista laukkaa kuin ori — jaseisahtui ihan kaltaalle jännittämään voimiaan. Kuiva äyräs murtui senetujalkojen painosta, ja se suistui päistikkaa veteen.
Mies kääntyi ja riensi takaisin. Tyttö istui satulassa ja katseli häntähappamen näköisenä.
»Sattuiko sinuun?» kysyi mies kasvoillaan huolestunut ilme.
»Ei ollenkaan», vastasi tyttö. »Senaattori on kyllä kömpelö hyppäämään,mutta kävi miten tahansa, aina se tulee maahan jaloilleen.»
»Ratsasta vähän matkaa alaspäin!» neuvoi toinen. »Siellä on kohta,josta pääset helposti ylös.»
Tyttö lähti osoitettuun suuntaan hevosen kompuroidessa puron pohjassaolevien irtonaisten kivien välitse.
»Äiti kehuu, että se on melkein kuin kissa», hän huomautti. »Kunpa sevain osaisi hypätä samoin kuin Apache!»
Mies silitti ratsunsa kiiltävää kaulaa.
»Sitä se ei opi ikänään», hän virkkoi. »Se pelkää. Apache ei arkailekoskaan; se on valmis menemään, minne hyvänsä sen ohjaan. Kahdesti seon juuttunut liejuun, mutta sittenkään se ei milloinkaan kaihda vetisiäkohtia; ja sen minä sanon, että se on todistus hevosen rohkeudesta.»
He olivat saapuneet paikkaan, jossa äyräs oli sortunut jokeen, ja tytönratsu kapusi purosta.
»Ehkä se on ratsastajansa kaltainen», sanoi tyttö, silmäillen Apachea,»urhea, mutta ajattelematon.»
»Se teko oli pahempi kuin ajattelematon», tunnusti mies. »Se oliaasimainen. Minun ei olisi pitänyt viedä sinua hyppykohdastatietäessäni, kuinka kehno Senaattori on hyppäämään.»
»Etkä sinä olisi sitä tehnytkään, Custer» — tyttö empi — »jollet —»
»Jollen olisi ryypännyt», lopetti mies hänen puolestaan. »Arvaan, mitäaiot sanoa, Grace, mutta luullakseni olet väärässä. En koskaan juo niinpaljoa, että se näkyy minusta. Ei kukaan ole milloinkaan nähnyt minuasellaisena — ei niin paljoa, että sen voisi huomata.»
»Äitisi ja minä huomaamme sen aina», oikaisi Grace häntä lempeästi.»Tiedämme sen