Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Ugo Foscolo
Italiankielestä suomentanut ja johdannolla varustanut
Mikko V. Erich
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1919.
Niccolo Ugo Foscolo syntyi Joonianmeren saaristossa Zanten saarella v.1778 kreikkalaisesta äidistä, mutta isä oli italialainen. Äiti, johonrunoilija läpi koko elämänsä oli harvinaisen hienolla ja hellällärakkaudella kiintynyt, muutti Venetsiaan, luultavasti v. 1792. TäälläFoscolo kehittyi täysveriseksi italialaiseksi, joskin hänen sydämessäänsamalla aina asui erityinen myötätunto myös Kreikkaa kohtaan.
Italian onneton valtiollinen hajaannus suretti tulevaa runoilijaasyvästi jo nuorena; hänen elämänsä hartaammaksi unelmaksi koitui saadakerran nähdä isänmaansa — Danten, Machiavellin ja Michelangelon ihanamaa — yhtyneenä ja voimakkaana. Monien muitten italialaisten tavoinhän riemumielin tervehti Napoleonia muka Italian vapauttajana. Sitäkatkerampi oli hänen pettymyksensä, kun Napoleon Campoformion rauhassav. 1797 luovutti Venetsian Itävallalle.
Foscolo antautui nyt sotapalvelukseen Cisalpinan tasavallassa, jonkasen herra, Napoleon, myöhemmin muutti "Italian kuningaskunnaksi",ja niitti sen armeijassa monta laakeria. Hän sai tällöin laajastitutustua pohjois- ja keski-Italiaan, — varsinkin oleskelu ihanassaFirenzessä vv. 1798-9 on syvästi vaikuttanut hänen runouteensa —,mutta hänen varsinaisena asuinpaikkanaan voi pitää Milanoa, vaikka sekaupunki ei Foscoloa koskaan miellyttänyt. V. 1808 hänet nimitettiinkaunopuheisuuden professoriksi Pavian yliopistoon; mutta Napoleonlakkautti piankin tämän viran "valtiollisesti vaarallisena". V. 1811täytyi Foscolon paeta "Italian kuningaskunnasta", koska Napoleoninsensuuri oli ollut löytävinään keisaria vastaan tähdättyjä hyökkäyksiähänen Aiace (Aiax) tragediassaan.
Pari seuraavaa vuotta Foscolo oleskeli enimmiten Firenzessä; neolivat joka suhteessa hänen levottoman elämänsä onnellisimmat. KunLombardia, Napoleonin kukistuttua, joutui Itävallalle, tarjottiinFoscololle maan uusien herrojen mielen mukaan suuntailtavanvaltiollisen sanomalehden toimittajan paikkaa. Hän epäröi hetkisen,mutta päätti kuitenkin lopulta säilyttää tähän asti tahrautumattomanisänmaallisen ja kansallisen kunniakilpensä puhtaana. Hän lähtimaaliskuussa 1815 vapaaehtoisena maanpakoon ja joutui monien vaiheidenjälkeen Englantiin. Täällä häntä kenties olisi odottanut loistavakintulevaisuus, sillä hän pääsi monien ylhäisten ja hienojen piirientuttavuuteen ja suosioon, mutta hän joutui vähitellen, suureksi osaksioman hillittömän tuhlailevaisuutensa vuoksi, taloudelliseen perikatoonja kuoli puutteessa ja kurjuudessa syyskuun 10 p:nä 1827.
Foscolo on tyypillinen, tulinen ja kuumaverinen italialainen jasamalla — täydellisenä tunnelmien ja mielialojen ihmisenä — aitorunoilijaluonne. Hän vakuuttaa itsekin ehtimiseen kirjeissään, joitaon säilynyt kolme paksua nidettä, että intohimot (le passioni)kokonaan ohjaavat hänen elämäänsä. Tämä ei kuitenkaan estä häntäsamalla olemasta ajattelija. Eihän hän suotta ollut 1700-luvun,valistusvuosisadan lapsi. Hänen kirjeissään ja teoksissaan pohditaantuon tuostakin mitä erilaisimpia elämän ongelmia ja arvostellaankuuluisain filosofien mielipiteitä. Joskaan hänen mietelmänsä eivätyleensä ole erikoisemmin itsenäisiä, on niillä kuitenkin omituinenpersoonallisten tunteiden värittämä viehätysvoima.
Foscolon intohimot ovat mitä erilaisimpia laadultaan. Tavattoman suurtaosaa näyttelee hänen elämässään erotii