Produced by Tapio Riikonen
Novelli
Kirj.
Wiipurissa Matti Kurikka,
Wiipurin Sanomain kirjapainossa 1890.
Yli-Tuomon talossa kasvoi kaksi poikaa ja yksi tytär. Vanhemman pojannimi oli Tapani, nuoremman pojan nimi Topias. Tytär Vappu oli syntynytTapanin jälkeen, hän oli rakkain vanhemmille, rakkain veljille.
Topias kasvoi nuoruudessaan veljensä ohi, ollen jo seitsemäntoistavuoden vanhana miehen mittainen, Tapani pysyi naulassaan monta vuotta,mutta venähti sitte verrattain lyhyessä ajassa Topiaan tasalle. Poikainisä oli silloin jo vanha ja riutunut mies. Hän käveli sauvan nojallaeikä löytänyt opastamatta vaimo-vainaansa hautaa kirkkotarhasta.
Yli-Tuomon naapurina oli Ali-Tuomon talo. Ali-Tuomossa olivat tyttäretMartta ja Helka ja poika Perttu. Martta ja Tapani vietiin kasteelleyhtä aikaa, Vappu ja Perttu elivät kauan vallan tietämättöminätoisistaan, ja Helka ja Topias oppivat aakkoset jokseenkin yksiinaikoihin.
Heidän joukkoonsa kuului vielä Simo. Simon vanhemmilla oli pieni tupaA1i-Tuomon maalla. Uudesti rakennettaessa tupa tosin muutettiinkauemmaksi, mutta niinkauan kuin Simo siinä asui, niinkauan oli hänseitsemäntenä seurassa, kesällä ja talvella, poudalla ja sateella.
Molemmat talot olivat yhdensuuruisia manttaaliltaan, tiluksiltaan javeroiltaan. Samat olivat kummankin talon kohtalot ja kokemukset.Kasvoiko toisen pelto, niin kasvoi toisenkin, milloin Yli-Tuomoon tulikatovuosi silloin tuli Ali-Tuomoonkin. Yli-Tuomon emännän haudanvieressä oli Ali-Tuomon isännän hauta, malmiset ristit olivat lähekkäinja niiden vuosiluvussa ei ollut suurtakaan eroa.
Simo ei ollut läheskään täysikasvuinen kuin kamala onnettomuus kohtasiisää, puu kaatui hänen päällensä ja löi hänet rammaksi. Lyhyenä aikana,jonka eli vahingon jälkeen, ei hän nähnyt tervettä päivää. Kuolemakuitenkin tuli ja onnettoman tuskat lopetti.
Yli-Tuomon karjaa Simo sitte kaitsi monta vuotta. Miehistyttyään lähtihän ulos maailmaan, teki työtä ja elätti äitiänsä. Äiti ei napissutkohtalon kovuutta, pojasta kuin tuli huolten häätäjä, puutteenpoistaja.
Yli-Tuomon emäntää haudattaessa nähtiin Simokin surusaatossa. Luoja olirunsaalla kädellä jaellut antimiaan hänelle. Vartalonsa oli kookas,kasvonsa tuoreet, terveet, astuntonsa reipas, mielensä valkoinen kuinjoutsen. Vaikka hän söi vieraan leipää, niin ei hänellä ollut silmissäsurua, ei äänessä raskasmielisyyden värähdystäkään…
Yli-Tuomon veljekset eivät milloinkaan eripuraisuudella katkeroittaneettoistensa mieltä. Tapani kaivoi ojat, kylvi pellot ja himoitsisuolaisia ruokia; Topias kutoi verkot, teki kotoaskareet ja söimieluummin puuroa ja maitoa.
Kuin Tapani sai isältään talonkirjat, nai hän Martan emännäkseen. Häätvietettiin juhannuksena. Hääyö oli tavattoman kylmä, mutta pohjatuulioli liikkeellä ja varjeli hallanaran viljan. Tyynemmällä olisivatkinrukiin tähkät jäätyneet ja toukojen oraat paleltuneet. Vappu ja Perttutanssivat häissä itsensä palaviksi; tulivat sitte ulos kylmään yöhönjäähdyttelemään variaan. Kumpikaan ei tuntenut terävää pohjatuulta,joka ahkeraan hääräili heidän ympärillään. He istuivat kaivonkannelle,puhelivat iloisia asioita ja joivat kylmää vettä kaivosta. Kun palavuuspakeni ja heitä molempia hyristytti, niin menivät he jälleenhäähuoneesen ja tanssivat hyristyksen pois itsestänsä. Häiden jälkeensairastui Vappu, eikä parantunutkaan enää. Juhannuksen tullessauudestaan nukkui