Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Elämän kuvaus
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1915.
Esipuhe.
I. Suku ja vanhemmat.
II. Lukiolainen 1840-43.
III. Ylioppilas 1843-45.
IV. Apulaispappi 1846-51.
V. Ulkomaanmatka 1851-52: Lähtövalmistukset; Ruotsissa.
VI. Ulkomaanmatka 1851-52 (jatko): Matka Stuttgartiin ja olo siellä
VII. Ulkomaanmatka 1851-52 (jatko): Tübingenissä; paluumatka.
VIII. Vielä apulaispappina 1852-55.
IX. Kielenopettaja: Pietarsaaressa 1855-1863.
X. Kielenopettaja: Vaasassa 1863-66.
Paremmin kuin kukaan muu tietää kirjan tekijä itse, että häneltäpuuttuu monta mitä tärkeintä edellytystä Alfred Kihlmanin elämänkuvaamiseen. Vainaja oli teologi kautta elämänsä, hän oli pedagogi,hän oli suuria yrityksiä johtava liikemies ja vihdoin valtiomieskin,jollei varsinaisessa merkityksessä, niin kumminkin monillavaltiopäivillä hartaasti ja vaikuttavasti ottamalla osaa säätynsäkeskusteluihin ja päätöksiin. Eikä tekijä puolestaan voi sanoavarta vasten perehtyneensä yhteenkään mainituista toiminta-aloista.Syystä saattaa siis lukija ihmetellä, miten tekijä on uskaltanutkäydä tehtävään käsiksi, jopa saattaa vaatia selvitystä siitä mitäpäämäärää hän on harrastanut, koska hän ei ole kyennyt täydelläasiantuntemuksella arvostelemaan kuvattavansa monipuolistaelämäntyötä.
Kuinka oudolta se ensi hetkellä kuuluneekaan, on tekijäntunnustaminen, että juuri Kihlmanin toiminnan monipuolisuus onrohkaissut häntä. Kun hän näet on ajatellut, kelle tehtävä olisiollut otollisempi, on hänen mieleensä tullut sekä teologeja japedagogeja että liikemiehiä ja myöskin valtiollisessa elämässätoimineita, jotka kukin alaansa katsoen olisivat olleet pätevämpiä,mutta ei ketään, jonka asiantuntemus olisi yhtä täydellinen kaikillapuheena olevilla aloilla. Näin ollen olisi tämä elämänkuvaus jonkuntoisen suorittamana epäilemättä siinä kohden, missä erikoinenasiantuntemus olisi johtanut kynää, tullut etevämmäksi. Muttaeikö tällainen etevämmyys samalla olisi merkinnyt yksipuolisuuttatoiseen tai toiseen suuntaan? Eikö, on tekijä itsekseen miettinyt,kuvauksen tasapuolisuus ole taatumpi, jos hän voimatta ja tahtomattaerikoisesti syventyä yhteenkään kyseessä olevista toimintahaaroistakoettaa parhaimman mukaan pitää silmällä kutakin, asettaa kunkinniistä arvoonsa? Ja edelleen, eikö tekijä, jota ei erikoinenasiantuntemus houkuttele erityisesti huomaamaan toista tai toistapuolta kuvattavassaan, ole sitä vapaampi pyrinnössään tehdä oikeuttaitse persoonallisuudelle, joka on monisuuntaisen elämäntyön alku jajuuri, ihmiselle, jonka luonteenlaadun kehitys ja selvillesaantion elämänkuvauksen sisin esine ja päämäärä. Näin on tekijä ajatellutja hän on tyytyväinen, jos hän joissakin määrin on saavuttanuttarkoituksensa, eikä mikään estäne muita vastedes ottamastamikä toisen mikä toisen Kihlmanin toimintahaaroista erikoisen,perinpohjaisemman tutkimuksen alaiseksi.
Kirjan päälähteinä ovat olleet vainajan jälkeenjättämätmuistiinpano-, kirjoitus- ja kirjekokoelmat, ja juuri niidenperustuksella on tekijä voinut käsittää ja suunnitella tehtäväänsämainittuun tapaan. Miten sulkeutunut Kihlman seurustelussa olikaan,on hän muistiinpanoissaan ja kirjeissään avannut sydämensä javisusti säilyttämällä nämä todistuskappaleet tehnyt jälkimaailmallemahdolliseksi tutustua siihen rikkaaseen sisälliseen elämään,joka hänen vielä liik